Luonnoskirjani on oikeastaan matkakirja. Se on Berliinistä. Ennen matkaa kuvittelin, että Berliinissä sitten kävelen luonnoskirjani kanssa ympäri kaupunkia ja tallennan tunnelmia kirjaani. Monta päivää kului, enkä ottanut kertaakaan koko kirjaa mukaani. Ei se oikein tuntunut luontevalta. Joinakin iltoina saatoin istua keittiön pöydän ääreen piirtämään. Oli asunnossa studiokin, mutta tuntui jotenkin turvallisemmalta istua yläkerran keittiössä, varsinkin kun talossa ei ollut ketään muita. Studion ikkunat olivat isot ja pimeys niiden takana oli jotenkin epämiellyttävää ja pelottavaa. Leikkasin ja liimasin vanhoja naistenlehtiä joita joku oli jättänyt kirjahyllyyn. Yhdistelin supersankareita, naamioita, elokuvien still-kuvia ja muotikuvia ja mitä tahansa. Tajusin, että en nyt kerta kaikkiaan taida olla sellainen taiteilija joka kuljeskelee luonnoskirjansa kanssa piirtämässä havaintoja siitä, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu, vaan pikemminkin sellainen taiteilija, joka laittaa muistikirjaansa muistiin sen mitä ei ole tapahtunut, ehkä sen minkä toivoisi tapahtuvan tai luuli tapahtuneen. Ja sellaisetkin asiat jotka ovat ikään kuin vakiona minussa; tunne ja kitsch, kaikki pintapuolisuus, keimailu ja tyhmyys jota ei muuten liioin pysty purkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti