Ja sitten astutaan puutarhaan ja terassille.
Vähän sellaiseen kuin Fra Angelicon maalauksessa.
(Jos nyt muistan aivan oikein.)
Käytävän päässä on punainen salonki,
kutsun sitä
naamiohuvien huoneeksi.
Seinäpapereissa haalistuneen sateenkaaren värit.
Viimeisenä pimeä huone, varasto.
Lipastossa kaikki muistot
ja kaksisataa lasikuulaa kuin pöllön silmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti