On kuin kaikki mihin kosket
säilyisi koskemattomana,
kuin pöly ei koskaan laskeutuisi,
ettei meitä ole ajassa, vain tilassa.
Tuoleilla jotka olet verhoillut alkuperäistä vastaavalla kankaalla.
Päättymättömät kasviaiheet ja hahmosi niiden keskellä
ja yritykseni käyttää sinusta sitä sanaa jota odotat.
Puutarhasta taitettu
tai ruokavälineet kello viiden asennossa.
Kun vaihdat kahden maiseman paikkaa
näen oksan heilahtavan siinä missä tahtoisit mennä,
pysyä kuin kirkkaaksi viritetyn kristaalin ääni
pelkistetyssä koneistossa.
(Sanna Karlström, kirjasta Harry Harlow'n rakkauselämät)
